--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

Kategoriat:

torstai 29. joulukuuta 2016

Peliarvio: Here they lie (PSVR) *vomit alert*



Suurena kauhupelifriikkinä Here they lie oli lähes pakollinen hankinta ainoana PSVR kauhupelinä, mitä oli tuohon aikaan saatavilla.  Uutuuspelin 19,95€ hintakin jo kertoi, ettei kyseessä ole mikään valtavan suuri kauhuelämys, vaan lähinnä indiepeli. Kaupan päälle tuli kuitenkin pahoinvointi, josta tämä eepos ainakin muistetaan. Jos et millään koe vr pahoinvointia Here they lien kanssa tai ylipäätänsä, niin seuraava teksti saattaa jopa ärsyttää tai vihastuttaa pienehkön roastaamisen johdosta, mutta muutoin lue ja huomaa, että tämä arvio on väännetty vähän pilke silmäkulmassa.

Eli mitäs tästä heitetään. Peli on graafisesti melko ruma, lähes mustavalkoinen ja suhteellisen karu. VR tekee siitä kuitenkin mukavasti uudenlaisen kokemuksen verrattuna aiempiin kauhupeleihin, niinkuin olettaa saattaa. "siellä olemisen" tuntu on varsinkin alussa huikea.
Ensimmäisiä minuutteja pelatessani olin melkein jännäkakka housussa, mutta pelin edetessä keskityin lähinnä pidättelemään oksennusrefleksiä. Parin jumpscaryn jälkeen olin jo melko turta tälle pelille. Koitin vaan mahdollisimman nopeasti läpäistä sen, jotta voisin ottaa VR lasit pois päästä ja käydä pitkäkseen tasaamaan olotilaa. Peli jo itsessään tiedostaa olevansa oksettava ja neuvoo tallennuspisteiden välillä pitämään tauon ennen jatkamista. Fyysisen version mukana toimitetaan todennäköisesti oksupusseja, mikäli pelin tekijöillä on ollut yhtään pelisilmää.

No mitäpä tämän juonesta. Myönnän, että en keskittynyt siihen juuri ollenkaan, vaan koitin sappinesteet kurkussa kirmata läpi harmaiden katujen ja metrotunneleiden, joihin peli lähinnä sijoittuu. Jotakin keltamekkoista nee.. tummaa naista tässä kovasti seurataan ja palavista hiilistä nousevaa lierihattuista miestä vältellään. Muut hahmot (oletettavasti ihmiset) ovat lähes kaikki eläinnaamareihin sonnustautuneita ja tykkäävät harrastaa mm. väkivaltaa ja seksiä minkä kerkiävät sen kummemmin muista välittämättä. Tunnelma on välillä todella outo. Jotkut sarvipäiset "klonkut" haluavat pelihahmollemme myös pahaa, niitä kannattaa siis välttää, koska sankarimme ei osaa millään tapaa puolustautua. Taskulamppu on yllättäen ainoa väline, joka tyypillämme on mukana ja siihen keräillään pattereita matkan varrelta löytyvistä laatikoista yms.
Pelin parasta antia olivat checkpointit, jonka jälkeen pelin sai pistää kiinni, jotta voi käydä rauhassa halailemassa posliini miettien "miksi teen tätä itselleni". Samaan lopputulokseen olisi päässyt vetäsemällä kunnon kännit, mutta sitä ennen olisi yleensä sentään ollut hauskaa..
No joo, ei Here they lie ihan läpi mätä teos ollut, mutta itselleni tuo vr pahoinvointi teki pelaamisesta välillä lähes masokistista. Jos pystyt siltä kuitenkin välttymään ja pidät kauhupeleistä voin nippanappa suositella peliä tuolla kahden kympin hintalapulla ainakin vielä toistaiseksi, kun vr kilpailijoita tässä genressä ei vielä ole. RE7 odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti