--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

Kategoriat:

torstai 24. syyskuuta 2015

Ensi tunnelmat: SOMA (PS4)

Kaikille Amnesia The Dark Descentiä pelanneille tulee varmasti heti hyvin kotoisat fiilikset SOMAn parissa. Peli alkaa sankarimme Simonin kotoa, mistä hän herää omasta sängystänsä ja päivän ohjelmassa olisi ainakin lääkärillä käynti.

Alussa tutkitaan hieman kontrolleja ja leikitään Amnesiasta tutulla tavalla napata esineistä kiinni ja liikutella niitä R2 pohjassa tai heittää tavara L1 painamalla. Myös kaapit, ovet yms toimivat samalla periaatteella. Suht näppärää yleensä.

Juonesta en sen enempää paljasta (tässä vaiheessa hirveästi tiedä vielä edes itsekään), mutta yllättäen lääkärillä käynti muuttuu hyvin kohtalokkaasti ja outoja asioita alkaa tapahtua.
Pelin tunnelma on suurimmaksi osaksi hyvin ahdistava (hyvällä tavalla) ja niin ikään Amnesian tyyliin kauhuja ei näytetä heti kättelyssä, vaan pelko luodaan pelaajaan lähinnä äänimaailman voimin. Pelissä ei myöskään nistitä vihollisia, vaan piilotellaan/paetaan minkä keretään jos niikseen tulee. Avuttomuuden tunne on myös isona osana pelin kauhua.

Dialogia ei ole aivan mahdottomasti, mutta sitäkin enemmän kaikenlaisia vinkkejä, kuten piirrustuksia, asiakaskirjoja ja salaperäisiä viestejä löytyy sieltä sun täältä. Pieniä pulmia ja mukavaa oivaltamisen iloa olen saanut kokea jo heti pelin ensi tunneilla.

Graafisesti peli ei aivan tämän sukupolven kärkipäästä ole, mutta hyvin luotujen miljöiden ja valaistusten ansiosta se toimii hienosti.
Vielä ei missään nimessä pysty sanomaan arvosanaa pelille, mutta veikkaisin, että hyvän ja kiitettävän välimaastossa liikutaan.

Pleikkari päälle ja köntsät housuun!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti