Tilapäivitys:
Kaikenlaisia kesäkiireitä on ollut, joten tekstiäkään ei ole pahemmin tullut, mutta ehkä nyt syssymmällä taas enemmän (22.8.2017)

Kategoriat:

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Tony Hawk Pro Skater 5 Hitti vai Huti?


Ensi perjantaina (2.10.2015) julkaistaan THPS sarjan uusi tuulahdus ja vanhana fanina jo pelkästään nostalgian janoisuuteni takia oli pakko laittaa se ennakkotilaukseen, vaikka sarjan edelliset pelaamani osat etenkin THPS HD (PS3) olivat valtaisia pettymyksiä. Silti muistot Hawkin pelien kulta-ajoista pyörivät yhä mieleni syövereissä ja jaksan toivoa, että THPS5 tuottaa sitä vanhaa kunnon mielihyvää, mikä aikoinaan koukutti tässä sarjassa.

Olen varautunut kuitenkin siihen, että Haukan Toni on jo parhaat päivänsä nähnyt ja edellisten pettymysten lisäksi tämä pelin tekijöiden neronleimaus muuttaa viime tingassa ennakovideoissa haukutut grafiikat piirrosmaiseksi ei ollut kyllä mieleeni. Ei myöskään se, että jaetun ruudun moninpelit ovat jätetty unholaan. Ja epäilystä herättää, miksi peliä myydään monessa paikkaa halvempaan hintaan jo ennen sen julkaisua.

Uudistuksiin kuuluvat superkyvyt ovat vähän "fifty sixty" ja jännityksellä/kauhulla odotan, miten ominaisuus toimii vai toimiiko se. Toisaalta siinä voi olla ideaakin, kun eihän THPS:t yritä edes olla millään tavalla skeittausta simuloivia pelejä. Tärkeäintä olisi, että pelattavuus ja tunnelma olisivat kunnossa.

Mielestäni sarjan parhaat osat ovat olleet THPS3, THUG ja THUG2. Netissä PS2:lla tuli aikoinaan jauhettua niitä hyvinkin paljon ja toivonkin, että tämä sujuvaksi mainostettu nettipeli on ottanut niistä mallia, koska THPS HD:ssa se oli ainakin jotain aivan kamalaa..

Nyt peukut pystyyn Haukkafanit, että saadaan sitä, mitä ollaan oikeasti odotettu ja kaivattu!

torstai 24. syyskuuta 2015

Ensi tunnelmat: SOMA (PS4)

Kaikille Amnesia The Dark Descentiä pelanneille tulee varmasti heti hyvin kotoisat fiilikset SOMAn parissa. Peli alkaa sankarimme Simonin kotoa, mistä hän herää omasta sängystänsä ja päivän ohjelmassa olisi ainakin lääkärillä käynti.

Alussa tutkitaan hieman kontrolleja ja leikitään Amnesiasta tutulla tavalla napata esineistä kiinni ja liikutella niitä R2 pohjassa tai heittää tavara L1 painamalla. Myös kaapit, ovet yms toimivat samalla periaatteella. Suht näppärää yleensä.

Juonesta en sen enempää paljasta (tässä vaiheessa hirveästi tiedä vielä edes itsekään), mutta yllättäen lääkärillä käynti muuttuu hyvin kohtalokkaasti ja outoja asioita alkaa tapahtua.
Pelin tunnelma on suurimmaksi osaksi hyvin ahdistava (hyvällä tavalla) ja niin ikään Amnesian tyyliin kauhuja ei näytetä heti kättelyssä, vaan pelko luodaan pelaajaan lähinnä äänimaailman voimin. Pelissä ei myöskään nistitä vihollisia, vaan piilotellaan/paetaan minkä keretään jos niikseen tulee. Avuttomuuden tunne on myös isona osana pelin kauhua.

Dialogia ei ole aivan mahdottomasti, mutta sitäkin enemmän kaikenlaisia vinkkejä, kuten piirrustuksia, asiakaskirjoja ja salaperäisiä viestejä löytyy sieltä sun täältä. Pieniä pulmia ja mukavaa oivaltamisen iloa olen saanut kokea jo heti pelin ensi tunneilla.

Graafisesti peli ei aivan tämän sukupolven kärkipäästä ole, mutta hyvin luotujen miljöiden ja valaistusten ansiosta se toimii hienosti.
Vielä ei missään nimessä pysty sanomaan arvosanaa pelille, mutta veikkaisin, että hyvän ja kiitettävän välimaastossa liikutaan.

Pleikkari päälle ja köntsät housuun!







maanantai 21. syyskuuta 2015

Harrastuksena Videopelit




Ovatko videopelit haitallisia? Onko pelaaminen täysin turhaa ajan hukkaa? Ovatko pelikonsolit vain lapsille? Mielestäni vastaus noihin kaikkiin kysymyksiin kuuluu: EI ja EIVÄT OLE. Tietenkin kohtuus kaikessa ja voihan sitä purkkaankin tukehtua tai kävellessä kompastua. Eivätkä videopelitkään kaikille sovi.
Itse pidän pelaamista hyvänä viihteenä, jonka parissa on mukava kuluttaa aikaa yksin tai kavereiden kera pelistä ja tilanteesta riippuen. Monissa peleissä voi kehittää mm. reaktionopeutta ja taktista pelisilmää, sekä kykyä ratkaista pulmia sen sijaan, että ne olisivat mitenkään haitallisia. Tietysti nuorempia pelaajia on syytä valvoa, mitä he pelaavat ja liika pelaaminen on taas asia erikseen. On myös tärkeää, että pelaaja on henkisesti sillä tasolla, että erottaa mikä on peliä ja mikä todellisuutta. Soliaalinen kanssa käyminen on myös tänä päivänä isona osana pelaamista. Pelaajien ikähaarukka alkaa olla jo hyvin laaja ja luulen, että koko ajan yhä vanhemmat pelaavat videopelejä siinä samalla kun pelit kehittyvät ja kehittyvät retropelaajista puhumattakaan.

Nykyään pelien parissa viihtyminen on hyvin erilaista, kuin mitä se oli lapsena. Pikku nassikkana lähes tulkoon mikä tahansa peli maistui ja niitä jaksoi tahkota läpi kerta toisensa jälkeen, mutta näin aikuisiällä pelinautinto koostuu lähinnä tunnelmista ja fiiliksistä, sekä netissä kilpailemisesta sen sijaan, että peli kuin peli pitäisi päästä vaikeimmalla tasolla läpi mahdollisimman nopeasti. Läheskään niin moni peli ei tee enää vaikutusta, mitä vielä esimerkiksi 15 vuotta sitten, mutta tarjontaa on sitäkin enemmän, joten helmien löytäminen sikojen joukosta vaatii joskus taustatyötä. Onneksi nykyään on Internet, Youtube ja monia peliarvosteluja tekeviä sivustoja, joista helposti selvittää onko peli mahdollisesti ostamisen arvoinen.

Kavereiden kanssa pelaaminen on hauskaa kisaamista tai tiimipeliä, joko netin välityksellä tai kohtisohvalta jaetulla ruudulla pelattuna. Joskus harvinaisena herkkuna myös lanit, kun saadaan muutama kone samaan huoneeseen. Ikäväkseni jaetun ruudun moninpelit alkavat olla tänä päivänä jo harvinaisuus netin yleistyttyä käytännössä joka talouteen ja konsoliin. Se on sääli, koska split screenillä on tullut varmasti parhaat moninpeli muistoni ikinä ja se mahdollisti yhdessä pelaamisen kavereiden ollessa kylässä ilman, että kaikkien tarvitsi raahata omia konsoleita (jopa näyttöjä) mukanansa. Ei nettipeli missään nimessä huono asia ole, mutta kaipaan silti lisäksi näitä jaetun ruudun turnajaisia koti-illan istujaisiin. Yhden kaverin kanssa meillä onkin peli-illoissa klassikoiksi muodostuneet mm. Worms Revolution (PS3), Mod Nation Racers (PS3) ja Call of Duty Black Ops 2 (PS3). Nämä menneen sukupolven pelit pärjäävät uudelle sukupolvelle, koska paikallinen toimiva moninpeli ja kahdessa jälkimmäisessä kirsikkana kakun päällä jaetulla ruudulla liittyminen nettikarkeloihin!

Yksin pelatessani pelimaailmaan uppoutuminen onkin sitten oma juttunsa. Mielestäni peleissä tärkeää on tunnelma ja siellä pelin maailmassa olemisen tuntu. Aina sen ei tarvitse olla niin kovin realistista kunhan vaan on toteutettu hyvin. Hyvät kontrollit ja selkeä grafiikka ovat myös nykyään iso vaikuttava tekijä pelifiilikseen. Pidän peleistä mihin on helppo päästä sisään ja pelata tovi tai pari sen kummempaa ajattelematta esim Wolfenstein The new order (PS4) on maistunut viime aikoina oikein hyvältä pienissä erissä. Sitten on myös kiva, että on "työn alla" yksi isompi peli mihin uppoutua silloin, kun aikaa on pidemmille sessioille esim Witcher 3 Wild hunt (PS4). Netissä "yksin" pelatessani kovia tapauksia ovat viime aikoina olleet Trials Fusion (PS4) ja Rocket League (PS4). Myös Call of Duty sarjasta on melkein kaikki osat tullut hankittua loistavan nettipelinsä johdosta.

Miksi keskeneräisiä pelejä julkaistaan? Nykyään lähes poikkeuksetta, kun ostaa peliuutuuden joko fyysisen tai digitaalisen, on pelin asennuttua jo ensimmäinen päivitystiedosto ladattavana. Eipä siitä itselleni suurta vaivaa ole siinä samalla asennella sekin, mutta monesti peli sisältää sen jälkeenkin vielä paljon korjattavia asioita, joita fiksaillaan myöhemmissä päivityksissä. Viime ajoilta hyvinä esimerkkeinä Assasin's greed Unity ja pelikelvoton Batman Archam city (PC versio). Sitten isompi harmi tämä onkin niille harvoille, joilla ei ole konsoli yhteydessä nettiin. Niinpä ei päivityksiäkään silloin saada ladattua.

Oma pelihistoriani alkoi vuonna 1998, kun sain viimein joululahjaksi oman Playstationin ja peliksi siihen Tekken 2. Sitä ennen olin toki kavereilla pelaillut joskus Nintendoa, Sega Mega Drivea, Pleikkaria ja vanhoja PC pelejä. Kaikki Playstationit (käsikonsoleita lukuunottamatta) on tullut hankittua pariinkin otteeseen vanhemman version hajottua. Xbox 360 tuli kerran heräteostoksena, mutta myin sen myöhemmin pois, kun halusin mieluummin pysyä Sonyn puolella. Myös GameBoy Pocket löytyi aikoinaan kokoelmista, mutta nykyään pelailen melko puhtaasti Pleikkareilla.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Darude Moments Albumi

Pitkästä aikaa uusi albumi Darudelta eli täytynee ottaa mukava asento aurinkotuolissa, laittaa AKG-K518DJ kuulokkeet päähän ja Sony Xperia pauhaamaan.

Ensimmäinen biisi Beautiful Alien tulille. Pienoinen hämmennys iskee. Alku on kuin suoraan Sandstormista päälle liimatulla laululla ja parilla pienellä muutoksella. Myös "digidigidii" saundi pörähtelee ilmoille silloin tällöin, mutta muutoin kappale on kuitenkin uuden karheaa tanssirallattelua.
Myös Caaterin kanssa duunaillussa biisissä Supersisez on rumpukompin lisäksi suoraan lainattu (phatbass?)bassolinjaa Caaterin vanhasta biisistä King Size. Omaan makuuni nuo lainaukset olivat vähän liian selkeitä, vaikka olivatkin artistien omista biiseistä, koska kyseessä ei kuitenkaan ollut kummassakaan tapauksessa remix.

Ilokseni Darude pitää yllään edelleen omaa, saundeiltaan tunnistettavaa, hieman massasta poikkeavaa tyyliänsä. Biiseissä on paljon fiittaajia mukana ja ainoastaan kappale Warrior on nimetty Daruden yksin kyhäilemäksi. Perus EDM:n lisäksi albumilla on mukana yksi hitaampi biisi No more Tears to Cry, joka sopii mukaan hyvin.

Kaiken kaikkiaan Moments ihan kuunneltava plätty, jossa mikään biiseistä ei ihan hitiksi asti yllä, mutta missä ei varsinaisesti moitittavaakaan ole. Varmasti mahdoton tehtävä olisi edes yrittää päästä samalle tasolle before the stormin kanssa, mutta Villen aikaisemmasta levystä pitäneet tykkäävät tästä kyllä melko varmasti.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Espanja Torrevieja 2015 vol.4

Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoiteltua mitään, kun netti takkuili ja muutenkin oli ohjelmaa, niin nyt korjataan asia!

Perjantaina käytiin illan suussa käppäilemässä Torreviejan merenranta kadulla, jossa parissakin paikkaa syömässä, sekä juomassa.
Ensimmäisessä paikassa tilasin Hampuraisen hiukopalaksi ja ranskalaiset tuli kylkeen (hinta vajaa 5 egee) ja ihan hyvää oli.
Toisessa paikkaa illan päätteeksi otin kolmen lajin menun, jossa alkuruokana Ceasar salaatti 5/5, pääruokana Steak kebab 3/5 ja jälkiruokana mansikkajäätelöpallo 2/5. Salaatti maistui oikein hyvälle ja oli riittävän iso. Kebab ei ollut ihan sitä mitä odotin vaan pyötään tuli 3 lihan palaa varrastikussa. Maultaan ihan ok, mutta melko köyhä pääruoaksi. Jälkiruokajäätelö oli melkoisen pieni, eikä mitään kastikkeita tai höysteitä mukana. Maultaan se oli jotenkin sorbettimainen niinkun olisi kertaalleen jo sulanut ja jäähdytetty uudelleen. Menun hinta oli 9,80€, joten ei tehnyt pahaa lovea lompakkoon.
Molemmissa paikoissa palvelu nopeaa ja hyvää, eikä hinta/laatu suhteessakaan valittamista.
Käytiin rantakadulla pyörähtämässä myös parissa putiikissa, tivolissa ja casinolla.
Kaupoista ei tarttunut mukaan juuri mitään, kunhan pyörittiin ja ihmeteltiin. Tivoli käytiin kävellen läpi, muttei rohjettu ruoan jälkeen mennä laitteisiin pomputeltavaksi. Sinänsä sysipimeänä perjantai-iltana paikka oli jo nähtävyys kaikkine valoineen ja härpäkkeineen.
Casino oli melkoinen pettymys. Jo se, että oltiin koko paikan ainoat asiakkaat, kassaneiti hädin tuskin osasi englantia ja rulettiakaan ei pyörittänyt edes oikea ihminen, kertoi vähän paikan tasosta. Erilaisia pelikoneita ei ollut nimeksikään, eikä niistä ylipäätänsä voittanut "mitään".
Drinkkejä illan kuluessa tuli maisteltua Caipiranhaa, Sex on the beachia ja Long island ice teata. Hinta/laatusuhteet jälleen kohdillaan! Kamera ja puhelinkin jäi kämpille tällä reissulla, joten ainoat kuvat saatiin Lauran puhelimella.










Kulttuurieroja Suomeen on täällä tullut vastaan jonkin verran. Mm. tämä paikallinen kansallishuvi Härkätaistelu, jota en ymmärrä ollenkaan. Yhden erän verran katsoin sitä telkusta ja se riitti. Melkoista eläinrääkkäystä, kun typerissä vaatteissa hihhuloivat miehet törkkivät ja härnäävät eläintä piikeillä ja miekoilla niin kauan, että se kuolee... tai sitten miehelle käy köpelösti, kuten tämän katsomani erän päätteeksi, kun härkä viimeisillä voimillaan onnistuu iskemään "sankariamme" sarvella rintaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että oikeus voitti (tällä kertaa), tosin härkä kuitenkin listittiin joka tapauksessa.
Uutisissa täällä näytetään tilanteet niin karuina, kun ne ovat mitään sen kummemmin sensuroimatta. Esim. poliisien huumediilerin kiinniottotapahtuma ja hukkuneen 3 vuotiaan rannalla makaava ruumis jäivät mieleen.
Lastenohjelmat ja piirretyt ainakin tolla paikallisella Boing kanavalla, on niin sekavia ja ihmeellisiä, että tuskin tajuaisin niistä mitään vaikka puhuisivat suomea.
Se on kanssa jännä, että ilman paitaa ei saa mennä kauppaan. Suomalaisena minä ainakin kuvittelisin, että näillä helteillä se on ihan ok.
Tivolissa viinakojut ja lasten härpäkkeet olivat hyvin sulassa sovussa keskenään, mikä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan. Kuitenkaan humalaisia en nähnyt ensimmäistäkään vaikka oli viikonloppu.

Yleisesti ottaen säät ovat suosineet ja mukavaa on ollut. Eilen katsottiin illan päätteeksi kotimainen elokuva Mielensäpahoittaja. Yöllä tänne iski melkoinen myrsky, jonka rinnalla Suomen rankkasateet ovat pelkkää tihkuttamista. Tänään mennään juhlistamaan anopin synttäreitä johonkin intialaiseen ravintolaan.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Espanja Torrevieja 2015 vol.3

Päivän settiä: autoiltu ja talsittu oikeen urakalla meneen mm. luonnonpuistossa, meren rannalla ja markkinoilla. Aurinko porottanu siihen malliin, että nahka on kohta väriltään joko punainen tai ruskea. Vielä ei kiristele ihoa ONNEKS! Tarkoitus olis kohta mennä altaille hetken sisätiloissa vilvoittautumisen jälkeen.

Carrefour oluella kohtuullinen hinta/laatusuhde, kun hintalapussa tarjouksessa 0,08€ tölkki. Ei tää nyt niin pahan makuistakaan oo. Muutamaa muutakin uutta (halppis)olutmerkkiä tuli jo testattua, joista vihreä tölkkinen Steinburg osoittautui omaan suuhuni sopivimmaksi. Paikallisissa ruokapaikoissa ei olla vielä käyty, koska niin hyviä kotiruokia ollaan saatu, mutta ainakin viime reissulta tuttu miälevvikanen buffetpaikka (jossa vetäsin totaaliset ruokaöverit ja ajattelin, että ei enää ikinä tänne) on tämänkin matkan tehtävälistalla. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Eilen oli melko pilvistä...









...Mutta tänään taas paistaa

 
Markkina hälinää




Uunituoreita Churroja




















tiistai 1. syyskuuta 2015

Espanja Torrevieja 2015 vol.2

Nyt molempina aamuina herätty kelloa katsomatta (osittain tuon nuoremman pomon johdosta, joka muuten täytti toissa päivänä 9kk), syöty rauhassa aamupala ja tehty muut aamutoimet. Koneella käymään tullessani päivän ensimmäinen vilkaisu paikalliseen aikaan, kun ajattelin, että päivä on jo hyvää vauhtia pitkällä... Hädin tuskin kello on edes kymmentä. Positiivinen yllätys, että ei tuhlatukaan tätäkään päivää nukkumiseen!

Eilen tuli käytyä sekä Lidlissä, että Carrefourissa, joka vastaa kooltaan ehkä Suomen Prismaa tai vähän vielä isompi pulju. Hinnoissa ero Suomeen näkyy lähinnä alkoholijuomissa, muuten hintalaput näytti melko tutuilta. Hämääviä "Osta 3, maksa 2" tyylisiä tarjouksia tuli vastaan paljon, mitkä kassan jälkeen selvisivätkin "Osta 3, saat 2 viimeistä puoleen hintaan tms" Damn, kielimuuri ja turistia viedään.

Eilen täällä oli harvinainen, meille suomalaisille niin kodikas sääilmiö SADE! Täällä se tosin oli enemmänkin mukavan virkistävää kuin, että olisi haitannut. Vähän pilvistä on tänäänkin, mutta eipähän ainakaan pala ulkoalla kovin helposti jos sitä menis altaille uimaan ja sen jälkeen kattoterdelle löhöämään.

Kuvia paikallisesta Lidlistä: