--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

Kategoriat:

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Konemusiikki: Tekninen vai iskevä?


Nykyään liian usein kuunnellessani viime vuosina tuotettua konemusiikkia (pääasiassa trancea) biisin alussa tulee tunne "wou, ompas hyvän kuuloista, tän on pakko olla loistava biisi!". Kuitenkin jo yleensä ennen puoltaväliä tämä tunne vaihtuu "hohhoijaa, hieman laimeeta tylsää" fiilikseen. Ensimmäinen tunne tulee siitä, että biisi on erittäin hyvän kuuloinen ja raikas teknisesti, mutta hohhoijaa fiilikseen päästään, kun huomaan, että kappale ei iske tai herätä juurikaan minkäänlaisia tuntemuksia. Toki taustamusiikkina toimii loistavasti. Tämä ei siis missään nimessä koske kaikkia, mutta liian suurta osaa nykypäivän trancesta.

Konemusiikki on muuttunut paljon siitä 2000 luvun taitteesta, jolloin aloin sitä tosissani kuunnella. Liekö se vai mikä syynä siihen, että mielestäni uuden vuosituhannen alkuvuosina tehtiin parhaat trancekappaleetvai olenko vain aikaani jäljessä? Kyllähän ne useimmat vanhat klassikotkin nykyään kuullostavat melko yksinkertaisilta, mutta niissä on asennetta ja biisi jää yleensä hyvin mieleen (eikä suinkaan siinä mielessä miten superärsyttävät radiohitit). Esim Slusnik Luna - Sun on edelleen mielestäni yksi parhaita biisejä ikinä ja Trance 2000 kokoelma toimii mulle vieläkin loistavasti.

Omista biiseistänikin paistaa selvästi tämä oldskool meininki läpi ja tarkoituksellakin, mutta kuitenkin sekoitettuna nykypäivän elementteihin ja tekniikoihin. Pyrin siis tuomaan nämä, sekä uuden, että vanhan trancen parhaat puolet musiikissani esiin. Makuasioita joo ja kaikki artistithan pyrkivät (ainakin pitäisi pyrkiä) tekemään parhaansa biisiensä eteen. Mieleen painuvat melodiat, selkeästi erottavat voimakkaat saundit, sekä jotain uniikkia (ei se räppäri höhö), mitä ei ole muilla. Nämä ainakin toimivat meikäläiseen.

Sitten vielä tämä termi "antikliimaksi" mikä pitäisi hävittää konemusiikista mielestäni kokonaan. Se on kuin annetaan kuuntelijan uskoa fiiliksissä johonkin mahtavaan mitä on tulossa, mutta vedetäänkin juuri ovella matto jalkojen alta ja BÄM! kuin laskuhumala olisi iskenyt juuri bileiden alkaessa. Miksi sitä käytetään niin usein tai ylipäätänsä ollenkaan? Tarkoitan siis tätä kun suvannosta lähdetään lataamaan biisin kohokohtaa käyntiin ja nostatukset ovat miten huikeimmat, mutta siinä kohtaa kun päämelodian pitäisi suorastaan räjähtää täysillä ilmoille tuleekin "antikliimaksi" eli soimaan jää kikki, basso ja joku kökkö taustasaundi tyyliin... EN diggaa.

Tälläsiä mietteitä ja mielipiteitä tällä kertaa. Mielelläni kuulisin onko muilla konemusaihmisillä (lähinnä tuottajilla) samanlaisia fiiliksiä? Ens kerralla taas jotain aivan muuta!


Tähän loppuun hyvä pistää oldskool esimerkkinä uusin biisini: https://soundcloud.com/protush/protush-forbidden-paradise-2015