Tilapäivitys:
Kaikenlaisia kesäkiireitä on ollut, joten tekstiäkään ei ole pahemmin tullut, mutta ehkä nyt syssymmällä taas enemmän (22.8.2017)

Kategoriat:

torstai 19. maaliskuuta 2015

Syvällisiä: Muistot ja nostalgian tunne

Uusia muistoja syntyy koko ajan, eikä sitä aina tajuakaan miten paljon ne merkitsee omassa elämässä. Itse pohdin paljonkin mennyttä aikaa, mitä kaikkea on tapahtunut ja minälaisia fiiliksiä on ollut. Se sanonta "aika kuultaa muistot" pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkansa.
Mitä kauemmas omaa elämääni kelaan, sitä parempia muistoja sieltä tuntuu löytyvän ja vain harvoja asioita ei tule ns ikävä.. esim hammaslääkärikäyntejä en kaipaa (kukapa kaipaisi?)...
Mutta mennyt on mennyttä, eikä siihen pidä liikaa takertua vaan yritetään nyt keskittyä tulevaisuuteen ja etenkin tähän hetkeen. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on! Hyvin mielellään silti haen monesti hetkiä, mitkä muistuttavat aikaa vaikkapa kymmenen tai jopa kakskymmentä vuotta taaksepäin. Tarkemmin kun miettii, niin ei ne hetket silloin välttämättä mitenkään erityisiä olleet, mutta nyt aika on onnistunut "kuultamaan" nekin aivan ainutlaatuisiksi. Puhutaan siis ihan vaikka perus illan vietoista kavereiden kanssa tai koulussa käynnistä (mikä silloin tuntui hyvinkin vastenmieliseltä!). Sitten on vielä ne joulut sun muut mistä mistä tulee aina hyvinkin nostalgisia fiboja. Jouluna tietyt perinteet (esim Lumiukko animaatioelokuva) tuovat hyvin lapsuuden mahtavat joulut mieleen, vaikka kaikki onkin nyt melko erilaista.
Tuoksuista ja musiikista voi salaman nopeasti muistaa jonkun tietyn tilanteen, ihmisen tai paikan menneisyydestä hyvinkin kaukaa, tai sitten ei muista, mutta jää miettimään, että jostain tämä on kyllä tuttu. Yleensä nekin muistot tuntuvat olevan kovin positiivisia asiasta riippumatta.
Aikuisiän myötä sitä on oppinut arvostamaan muistoja entistä enemmän ja osaa olla kiitollinen niistä. Välillä tuntuu, että olen jopa vähän friikki niiden suhteen, kun koitan löytää esim tiettyjä vanhoja tuoksuja ja fiilistelen vanhoja pelejä ja musiikkia pelkästään sen takia, koska muistot.
Enpä kyllä lapsuudestani hirveästi valittamisen aihettakaan keksi tai muista, eikä nykypäivänäkään huonosti mene, joten aika hyvin tässä on kokonaisuudessaan mennyt. Tietysti ikäviäkin asioita on ollut ja tulee olemaankin, mutta ne voi jättää käsiteltyään unholaan ja muistella vaan sitä suurinta osaa eli niitä hyviä muistoja!


Kolme ensimmäistä ostamaani cd:tä. Pikku hiljaa se konemusiikkiin meni
Dj harjoittelua (ilman paitaa tottakai) vuodelta 2005
Joku Irc-galleriakuva vuodelta 2006


torstai 12. maaliskuuta 2015

Luomisen tuska

Hetki on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta nyt vois taas purkaa vähän päähän kertyneitä ajatuksia aiheena tällä kertaa luomisen tuska.
Mistä se kumpuaa ja miksi?
Se tunne, se suorastaan pakottava tarve, kun haluaisi saada aikaiseksi luotua sitä sun tätä tai edes jotain, mutta monesti käykin niin, ettei saakkaan aikaan muutakun hitollisen turhautumisen.
Olen musiikin tekemisen lisäksi koittanut myös video/valokuvausta, sarjakuvien piirtämistä ja nyt tätä kirjoittamistakin. Sarjakuvia tuli rustailtua joskus kauan kauan sitten hyvinkin paljon, mutta enää ei ole löytynyt inspistä, vaikka mielessä välillä käykin aloittaa se uudelleen.
Valokuvausta tulee "harrastettua" aina joskus, kun on joku tietty paikka tai kohde mitä kuvata, mutta ei kovinkaan aktiivisesti. Videokamerani myin pois (en tiedä kannattiko).
Tämä ajatusten kirjoittelu on nyt sitten ihan uusi kokeilu.
Pitäisi ehkä valita mikä on se luova harrastus mihin kannattaa panostaa, koska kaikkiin ei millään ehdi vaikka kuinka tahtoisi. Musiikki on ollut aktiivisin ja pisin harrastus, joten siinä ainakin koitan pysyä, vaikka viimeisimmät vuodet eivät ole olleet kovin tuottoisia. Liian usein tulee tunne "kaikki on jo nähty ja kokeiltu". Ideoita piirtämiseen, kirjoittamiseen ja kuvaamiseen kyllä putkahtelee useasti, mutta niiden toteuttaminen jää usein mietintä asteelle. Helpompi vaan jäädä sohvalle makaamaan ja vaikka pelaamaan pleikkaria. Monesti se kyllä tuntuu vähäisen vapaa-ajan tuhlaukselta kun ei ole saanut valmiiksi sitä suunniteltua biisiä, kirjoitusta tmv.
En ole varmaksi keksinyt mistä tämä niin sanottu luomisen tuska johtuu, mutta en usko että sillä olisi loppuen lopuksi mitään tekemistä taiteellisuuden kanssa ainakaan omalla kohdallani (ehkä).
Helpompi olisi jos pystyisin vaan olemaan miettimättä mitä olen tai etenkin mitä en ole saanut aikaiseksi harrastuksissani tietyllä aikavälillä.
Iän myötä tästä on tullut entistä haastavampaa, koska aikaa on huomattavasti vähemmän, eikä osaa suhtautua asioihin kevyen huolettomasti, niinkuin nuorena poikana. Silloin tulostakin tuli huomattavasti enemmän, eikä laatua miettinyt liikaa. Nykyään liikaa paineita ja liian itsekriittinen. Blaaah.. Olenko tullut vanhaksi? :D
Ehkä en ole vielä löytänyt niitä omimpia juttujani, mutta tavoite on kyllä saada hyvä balanssi ja rento mieli ilman turhaa stressiä, koska harrastuksien tarkoitushan on virkistää mieltä, ei turhauttaa.

Ens kerralla sitten taas positiivisempi aihe! ;)